Eilen juhlistimme vuoden vaihdetta muun juhlakansan kanssa Jalan Gayalla. Siellä oli prameet konsertit ja koomikkoja lavalla, hienot ilotulitukset ja muuta, mutta yleisö ei oikein syttynyt. Etenkään japanilaisen ystävättäremme tanssahduksille ja hurrauksille. Ei taida olla tapana ainakaan tällä kadulla fiilistellä musiikin tahtiin, sen verran tuimia katseita saimme. Muutama esiintyjä osasi yllättää, asustuksesta olisi voinut luulla seuraavan numeron olevan räppiä tai muuta, mutta jätkä alkoikin laulaa paikallista iskelmää. Kyllä meillä oli hauskaa! Team Japan kuitenkin palasi melko aikaisin hostellilleen lataamaan akkuja seuraavan päivän scuba divingia varten. Siinä vasta aktiivinen parivaljakko.
Aamu sujui rennosti, löhöilimme, ostimme englanninkielisen sanomalehden ja kävimme läheisessä OldTown White Coffeessa aamiaisella. Kahvi oli taivaallista, voileivät ihan ok. Tilaamieni kananmunaleipien mukana tuli kookoshilloa, josta japanilaistuttavamme oli eilen illalla maininnut. Oh, kuinka hyvää! Lehdestä luimme Schumacherin lasketteluonnettomuudesta lisää, aika hurjaa. Toisaalta lehden tyyli kirjoittaa oli jollain tavalla omituinen.
Aamupalan jälkeen suuntasimme ostoksille basaariin ja torille. Ostimme kilon rambutan-hedelmiä ja lisäksi rasiallisen hunajamelonin ja papaijan paloja. Basaari oli kuin unelma tuliaisten ostajalle, vaikka jouduimme jonkin verran tinkimään, mikä aina on hieman epämukavaa. Paljon puuesineitä, soittimia sekä muuta sälää pursuava keskittymä oli vielä melko hiljainen. Ostimme hauskoja koriste-esineapinoita (vanhempi nainen tarjosi puolet paremman hinnan kuin nuorempi tyttö myöhemmin).
Hostellin kautta lähdimme rantaan syömään hedelmiä. Aurinko porotti. Ratkoimme ristikoita ja tuijotimme merelle. Loma!
Paluumatkalla kävimme syömässä lounasta ja samalla maistelimme durian-hedelmän makuista suklaata. Myyjä hieman varoitteli, mutta kyllähän se pahaa olikin. Yöh. Maku ei meinannut lähteä millään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti