Vuoden vaihdetta odotellessa

Saarilta palattuamme pyörimme satama-alueella toiveikkaina, jos vaikka räpylät löytyisi. Postikortteja kyllä löytyi kasapäin ja niihin postimerkkejä satamarakennuksen matkamuistomyymälästä, mutta ei mistään snorklauskamoja tai räpylöitä. Kummallista.

No, ehkäpä niitä myydään jossain muualla. Yksi hauska asia satamassa oli kuitenkin vanhanaikaiset, brittityyliset puhelinkopit. Oikea turistimagneetti.

Shoppailujen jälkeen palasimme hostellillemme ja veimme koneellisen haisevaa sademetsäpyykkiämme pesuun. Yksi koneellinen ei montaa ringittiä maksanut ja pyykit luvattiin meille kuivina seuraavaksi iltapäiväksi. Juuri sopivasti ennen seuraavaa reissuamme etelään.

Lähdimme yrittämään uudelleen Little Italy-ravintolaan, joka edellisellä kerralla oli ollut niin täynnä ja tällä kertaa lykästi! Söimme kehuttuja ravioleja ja pizzaa, nam nam herkkua! Koko setti maksoi kahdelta henkilöltä yhteensä 107RM eli noin 25€ ja täyteen tultiin. Plussaa oli myös ravintolan tarjoama wifi, jonka lumoissa iltapäivä vierähtikin mukavasti.

Night Market

Eilisilta oli varsinainen yllätys! Olimme etsimässä ruokapaikkaa ja suositellun Little Italy-ravintolan jonon hännillä ollessamme, pohtiessamme mitä meinataan, näimme Mulusta tutut japanilaiset ylittämässä tietä. Säntäsimme heidän peräänsä ja iloisen jälleennäkemisen jälkeen päätimmekin mennä yhdessä syömään rannassa sijaitsevalle torille, Night marketille.

Saaristoilua ja rantalomaa - Sapi & Manukan

Aamupalaksi ... paahtoleipää, sitruunavoita ja kahvia. Pakkasimme uimakamat ja lähdimme kohti Jesselton Pointia eli satamaa. Koko paikka hulisi. Tunkeuduimme hämärään halliin, jossa oli rivissä kojuja, joista myyjät huutelivat hintojaan. Olimme saaneet hostellilta jonkinlaisen alennuskupongin, mutta ostimme kuitenkin veneliput ensimmäisestä kojusta. Koko päivän matkat KK-Sapi-Manukan-KK maksoivat yhteensä 80RM
Liput kourassa menimme laiturille odottamaan kutsua. Laiturilla parveili aasialaisia turisteja pelastusliivit päällään. Veneemme saapui nopeasti ja firman työntekijät ohjastivat meidät oikeaan veneeseen. Tutustuimme venematkalla Arsenal-faneihin, jotka olivat tulleet Kuala Lumpurista ystävälleen Borneoon lomailemaan. Veneen lähdettyä jonkinlaiset viranomaiset suuresta laivastaan tarkistivat, että matkustajilla oli pelastusliivit yllään ja veneessä oli vaaditut pelastusrenkaat.

Ensimmäisenä suuntasimme siis Sapille. Aurinko paistoi ja aamu oli kaunis, eivätkä vedessä lilluvat roskatkaan masentaneet rantalomailun tuomaa iloisuutta. Veneestämme loppui bensa juuri ennen saarelle pääsyä, mutta kuljettaja reippaasti tankkasi ja matkamme jatkui.

Sapilla maksoimme 10RM/hlö Marine Park pääsymaksun, joka kävisi siis kaikilla saarilla. Turistihinnat olivat huomattavasti kalliimmat kuin malesialaisten, joten ymmärrän paikallisten innon käydä lomailemassa saaristossa.

Moikka Muluseni mun ja hello again, KK!

Saimmekin lounaan take away:nä, mutta kuinkas ollakaan, lentomme aikataulu olikin vaihtunut. Olisi tietenkin varmaan kannattanut varmistaa asia etukäteen, niin olisi säästytty odottelulta, mutta virheistä oppii!
Kentälle kesti puistosta alle 5 min "taksilla" (paikallisen ravintolan pitäjä heitti meidät lava-autollaan). Olimme hyvissä ajoin ja jouduimme siksi odottamaan kolme tuntia lennon lähtöä. 

Canopy skywalk - Puiden lehvästössä seikkailua

Viimeinen aamu Mulussa. Kävimme aamupalalla australialaisten kanssa ennen kuin he lähtivät lentokentälle. Oli haikeaa sanoa hyvästit, sillä meillä oli ollut niin hauskaa yhdessä.Palautin meidän lakanat, sain niistä pantin takaisin ja menimme odottelemaan opasta. Tällä kertaa meillä oli eri opas.

 Lähdimme jälleen kerran kohti deer cavea ja kapusimme korkealle canopy skywalkille, puiden keskivaiheilla kulkevalle riippusiltareitille. Se oli pelottavaa, välillä tuntui todella huteralta, yhdellä pätkällä sai olla kerrallaan kaksi ihmistä. 

Kuljimme välillä joen yläpuolella, hurjaa.

Näimme pari keltaista lintua, pari liskoa ja oi kyllä, näimme apinan vuoriston puustossa. Jokin pitkähäntäinen makaki se mitä luultavimmin oli. Jes!

Night walk II

Ruokailun jälkeen teimme aussien kanssa omatoimisen yökävelyn sademetsässä. Väsytti jo aika lailla, mutta jotenkin päätimmekin kiertää koko lenkin kun innostuimme käärmeistä. Lamppumme olivat selvästi surkeammat kuin edellisellä kerralla ja metsässä oli paljon pimeämpää. Jännittävää.

Näimme ötököiden lisäksi metsähiiren ja uuden käärmeen (joku Borneolle ominainen käärme), jonka edellä kävelleen japanilaisperheen mies tunnisti asiantuntevasti. Sama eilinen valkomahainen käärme oli edelleen samassa puussa.

Reissu oli taas antoisa, vaikka aluksi ei meinattu nähdä mitään.

Pakkasimme hostellilla rinkkamme huomista lähtöä varten.

Kaikki ilo irti viidakosta ja Paku Waterfalls

Hyvää huomenta kaatosateesta! Eilen oli harvinaisen kaunis ja sateeton päivä, mikä sitten kostautuikin tänään. Kosteasta sängystä heräsi nihkeänä, tuntui kuin joka paikka kuhisisi ötököitä, mutta se oli varmasti jäänyt päälle eilisen yökävelyn jälkeen.

Tänään oli vuorossa omatoimipäivä: Botanic loop + Paku Waterfall loop. Olipa reissu!

Night walk - Mulun öinen sademetsä

Maukkaan sweet & sour -kanan jälkeen lähdettiin masut täynnä tutkiskelemaan sademetsää yöllä. Meidän ohjatulla kävelyllä ei ollut meidän lisäksi kuin yksi saksalainen pariskunta ja hauska oppaamme. Privaattikierros!

Yöllinen sademetsä oli kiehtova,  silmät tosin väsyivät jatkuvasta etsimisestä ja zoomailusta, kun yritettiin spotata mahdollisimmen paljon elämää. Kun silmät sai säädettyä oikealle moodille, alkoi näkemään yhä enemmän hyönteisiä ja muita pieniä eliöitä. Ympärillä oli koko ajan varsinainen kakofonia kaskaiden siritystä, lintujen laulua ja sammakkojen "what-what"-kurnutusta.

Kaiken kaikkiaan näimme muutaman gekkoliskon, pienen kameleontin, paljon hyönteisiä (lehden näköisiä, tikun näköisiä, kaskaita, yökkösiä...), lihansyöjäkasvin, isoja etanoita ja loppumatkasta erilaisia käärmeitäkin. Yksi valkoinen oli yläpuolellamme puun oksilla, suunnilleen 2 metriä pitkä. Toinen oli vihreä paljon pienempi.

Retki oli positiivisesti yllättävä, mutta osana taisi olla myös hyvä tuuri.

Takaisin hostellille kävellessämme näimme vielä yhden sinisen käärmeen polun laudoituksen alla nurmikolla. Ei siis kannattane kulkea pihalla ainakaan paljain varpain!

Clearwater

Sandaaliskandaalista viis, aamupalan letut maistuivat. Tänään kohteena oli Clearwater ja Wind caves. Eli luvassa oli veneretki matalalla, pitkällä veneellä.
Veneretki meni maisemia ihaillessa ja tutkiessa puita ja vettä eläimien varalta.

Ei kyllä mitään erikoista nähty, luulimme vedessä olleen krokotiili, mutta lopulta selvisi, että se olikin vain joku lisko.

Reitti kulki pienen kylän ohi. Pistäydyimme siellä torilla, missä myytiin käsitöitä. Aika alkeellinen hökkelikylä oli ja jalkapallokenttä vei varmaan puolet kylän koosta. Kanoja, kulkukoiria,...

Sandaali-skandaali

Edellisiltana joku oli siirtänyt mun sandaalit sisälle. Siirsin ne takaisin ulos kenkätelineeseen. Aamupalan jälkeen niitä ei sitten enää ollutkaan missään. Kyselin ausseilta oisko ne nähnyt niitä, mutta heillä ei ollut havaintoa. "Varo vaan, ettei ne lähteny venäläisten matkaan... ne pakkas kamansa aamulla ja lähti..." En tiedä, saattaahan se olla, mutta miksi joku varastaisi toisen kengät?! En voi käsittää....No, pari päivää ehdin uusista sandaaleistani nauttia. Ärsyttävää. Ei enää edes kenkiään uskalla jättää.

Höh.

Garden of Eden

Oven viereinen sänkypaikka ei ole mikään ihanteellinen,  jos halajaa nukkua katkeamatonta unta. Yöunia häiritsi retkiltä palaavien reissaajien lisäksi öinen kaatosade, kuumuus ja sademetsän huumaava meteli. Yllätys sinänsä, olin aamulla kuitenkin erityisen pirteä ja valmiina ensimmäiseen seikkailuun!

Hintaan kuuluva aamiainen ei ollut mikään erikoinen. Valinnan varaa oli Western/Malay/Asian ja länsimaalainen vaikutti eniten täyttävältä. Yllättävän pitkään 2 vaaleaa paahtoleipää piti nälkää poissa. Tai sitten oli vain niin innoissaan koko päivän, ettei ajatellut asiaa...

Aamupalalla pohdimme australialaisten retkikumppaniemme kanssa miten varautua iilimatoihin ja muutenkin varustusta tulevaa luolaa varten. Toinen heistä ehdotti käyttää suolaa ehkäisemään iilimatojen kiinnittymistä ja niinpä keksittiin levittää keittiöstä saamamme suola aurinkorasvan avulla sääriin. Kaikkea sitä, vaikkei olisi toiminutkaan niin hauska kokeilu se ainakin oli! (Eikä kukaan meistä joutunut luikertelevien loisten uhriksi)

Loput ryhmästämme tapasimme päärakennuksen edessä. Meitä oli juuri mukavan kokoinen poppoo, aussityttöjen ja meidän lisäksi pari japanilaista ja ruotsalainen perhe. Aluksi hieman ihmettelimme, mitenköhän lapset (n. 7/9v.) pärjäisivät luolissa, mutta ainakin rohkeat ja tottelevaiset mukulat selviävät näköjään hienosti. Eli retki ei ole mikään mahdottomuus lapsiperheille. Oli ihailtavaa nähdä kuinka tomerasti lapset kiipesivät kallioiden välistä isä apunaan.

Viidakkoseikkailua

Alkusählingin jälkeen päätimme käyttää aikamme hyväksi ja lähdimme kokemaan sademetsää. Reitit oli hyvin merkitty, laudoitettu ja paikoin valaistu. Tosin siitä huolimatta meillä oli mukanamme taskulamput, sillä sähkokatkoksia tapahtui kuulemma usein. Onneksi asiasta oltiin varoitettu...

Muluun

Tänään suuntana Mulun kansallispuisto!

Hostellin pomo oli vapaalla ja heitti meidät kentälle hintaan 25RM (wuhuu säästettiin 10RM). Mukava mies, kertoi meille uudesta vuodesta Kota Kinabalussa ja Mulusta noin yleensä. Sen lisäksi hän kehoitti meitä varaamaan lennot Sandakanista Kota Kinabaluun matkamme lopussa, jotta säästäisimme kallista aikaamme. Bussimatka kun kuulemma kestäisi n. 8h. Hyvä neuvo, sillä emme edes tienneet että Sandakanista voisi lentää.

Terminaalissa check-in -tyttö oli mukava ja opasti meidät skannaamaan rinkkamme. Olimme ajoissa kentällä ja koska oli niin aikaista, päätimme käydä kentän mäkkärissä aamupalalla. Ei kehumista. Aamupalamenussa oli omituisia muffinileipiä ja muuta. No, olihan sekin tietenkin kokemus ja piti hieman nälkää poissa, toisin kuin lennolla tarjotut pähkinät ja kaakao. 

Lentomatka itsessään oli jännittävä. Lähinnä jo se, että koneessa oli propellit, teki siitä sellaisen.

Rinkkojen paluu

Wuhuuu!  Kiitos, Malaysian airlines, nopeasta toimituksesta. Olimme jo melkein varmoja, ettemme saa matkatavaroitamme ennen Mulun kansallispuistoon lentoa, mutta kappas kappas! Kun olimme tulleet ostoksilta, hostellin tyttö kertoi taksin ilmoittaneen tuovansa rinkkojamme parin tunnin sisällä.
Voi sitä onnen määrää,  kun rinkkamme saapuivat ovelle :)
Samalla ymmärsi ottaneensa aivan liikaa tavaraa mukaan, mutta niinhän se yleensä menee. Kotona ei usko, että sitä pärjää vähemmälläkin.

Ennen rinkkojen saapumista olimme ehtineet hieman kierrellä kaupunkia. Ainoa huono puoli hostellissamme oli se, että seinät nyt oli ihan paperia, joten aamulla hieman väsytti. Onneksi aamupalalla sai paahtoleipää, hyvää kahvia ja kaakaota ja jopa maitoa murojen kanssa. Olimme aikaisin liikkeellä.

Kota Kinabalu - matkamme keskus

Yliväsyneet matkailijat saapuivat viimein Kota Kinabaluun. Vettä satoi kaatamalla, mutta oli niin lämmin että lähinnä huvitti koko sade. Ostimme kioskista hetken ihmettelyn jälkeen rasvaisia pullamössö nakkileipiä (ne piti valita tarjottimelle ja kassalla pakattiin pusseihin). Pahin nälkä hellitti ja käytiin ostamassa taksitiskiltä liput hostellille.
Ulkona terminaalista meidät ohjattiin suoraan vapaaseen taksiin, pieneen kuppaseen Protoniin. Vettä satoi yhä, mutta taksikuski kertoi sen olevan tavallista rankempaa sadetta.
Olimme onneksi varautuneet siihen, että on "sadekausi" ja lähes joka päivä sataisi jossain vaiheessa, niin ei huolestuttanut.

Masada Backpackers: meidän kurjasti alkaneen matkamme pelastus. Yövyimme parisängyllisessä huoneessa, jonka seiniä koristi vuorimaisema. Oli jo myöhä ja outoa, kun ei ollut mitään laukkua purettavana.
Lähdimme tutustumaan kaupunkiin.

Pulau Labuan

Jouluaatto! Jouluiset terveiset extempore-kohteesta, Labuanin saarelta! Kun mikään ei riitä... Matkamme jatkui mutkaisena. Liian kovan tuulen ja sateen vuoksi emme voineet laskeutua Kota Kinabalun lentokentälle, joten pistäydyimme tankkaamaan läheiselle saarelle.
Väsytti sairaasti, sillä eipä lennolla hirveesti saa nukuttua. Lapset rääkyivät poksahtelevia tärykalvojaan. Nälkä.

Ensimmäinen matkustuspäivä

Pariisin lentokentän terminaalin vaihto -sähellysten ja myöhästyneiden check-innausten jälkeen tulin siihen
tulokseen, ettei aina olekaan kätevintä tehdä lähtöselvitystä etukäteen netissä.
Vaihtolennolle ei onnistuttu tulostamaan boarding passeja kuin vasta portilla, niin tulihan siinä sitten jotain sekaannuksia matkatavaroiden kanssa.
Mukavat viltit ja runsas valikoima pelejä ja leffoja pitkällä lennolla kompensoivat onneksi sähellyksen aiheuttamaa sekavuutta.

Se ei kuitenkaan lämmittänyt enää meitä, Kuala Lumpurin matkalaukkuhihnan vieressä kyhjöttäviä reppureissaajia. Olimme juuri päässeet yli siitä ihmetyksestä, että matkatavaroiden luo siirryttiin junalla, junalla, kun seurasi lisää ihmetystä. Odottavan aika on pitkä ja toivo pikkuhiljaa hiipuu hiipumistaan. Viimeiset orvot matkalaukut kiertävät yksinäisinä hihnaa, mutta yksikään niistä ei ole meidän etsimämme.
Epätoivon valtaamina lähdimme etsimään matkatavarapistettä, missä tehdä kamalalle onnettomuudellemme jotain. Okei, ehkä olotila oli hieman ylidramaattinen, mutta olihan se ensikertaa tavaransa hukanneelle tukala kokemus. Pää täynnä ajatuksia siitä, miten selvitä sillä tavaralla mitä käsimatkatavarassa on ja...
No, kirjoitettuamme parit "myöhästynyt matkatavara"-lippuset oli aika lähteä lampsimaan eteenpäin toiveikkaina huomisesta.

Kuala Lumpurissa ei päästy pelkällä rinkkahämmennyksellä, vaan vielä piti vaihtaa terminaalia. Eipä ollut ainakaan liikaa kannettavaa. Stay positive.