Sydäntemme Borneo

Nyt on kotiuduttu takaisin lumiseen ja kylmään Suomeen. Ei muuta voi sanoa, kuin että takana on elämämme parhaat viikot! Joka päivä koki enemmän kuin mitä osasi odottaakaan, elämyksiä joka hetki! Ehkä parasta matkassa oli Mulun kansallispuiston aitous, mukava henkilökunta ja parhaat uudet retkikumppanit. Ei sillä, Sipadan oli omalla tavallaan aivan uskomaton, ei turhaan ole suojeltu kohde. Sitäpaitsi, matkustelu sielläpäin oli myös jännittävää kaiken kauneuden lisäksi. Maininnan saa myös Kinabatangan-joki, jonka varrella koimme yhdet unohtumattomimmista elämyksistämme. Yksi tällaisista oli orangin näkeminen villinä luonnossa. Ja toki vuorenvalloitus, operaatio Mount Kinabalu, oli taas omanlaisensa kokemus. Ollaanpahan kiivetty Kaakkois-Aasian korkeimman vuoren huipulle! Siistii! Näköjään siis mahdotonta pistää mitään ykköseksi, parasta oli kokonaisuus.

Koko reissu jää muistoihimme lämpimänä, elämysrikkaana aikana, jolloin joka päivä osasi yllättää annillaan.

Suosittelen lämpimästi, erityisesti luonnonystäville! Ehkä me vielä tapaamme, Borneo!

KL

Kuala Lumpurissa on kyllä totaalisen eri meininki. Ainakin mitä nyt nopeasti ollaan ehditty muodostaa käsitystä kaupungista. Aivan kuin olisi toiseen maahan tullut.
Intialaisia täällä on paljon enemmän,  Borneossa kun niitä ei juuri näkynyt. Kaupunki on todella moderni, kulttuurien sekamelska suurine pilvenpiirtäjineen ja rosoisine kaupparakennuksineen.

Viimeisiä hetkiä Borneossa

Vuorelta selvittyämme meidän tuli vielä selviytyä hostellin vaihdosta rinkat selässä, jalat muusina. Onneksi matka Masada Backbackersiltä Borneo BP:lle ei ollut pitkä. Uuden hostellimme alaovella oli ovisummeri ja ovipuhelin, mikä lisäsi turvallisuudentuntua. Vielä yhdet portaat ja pääsisimme suihkuun!

Vuoren huipulla tosiaan tuulee

Meidän huonetovereinamme oli vanhempi brittipariskunta ja nuorempi pari jostain euroopasta kaiketi. Brittien kanssa tuli hyvin juttuun, mutta itse rupesin silti nukkumaan jo seitsemän jälkeen.Viime yö sujuikin yllättävän hyvin ennakkoluuloista huolimatta. Huoneemme vaikutti todella vetoisalta ja kylmältä, mutta vaatteet päällä nukkuessa lämpimän viltin (x2) alla uni maistui.

Klo 2 herätyskello pirahti ja eikun ylös vuoteesta ja aamupalalle tankkaamaan ennen loppuhuipennusta. Yllätykseksemme buffet oli aamullakin melko kattava (toisin kuin olimme Team Japanin puheista ymmärtäneet): puuroa, muroja, leipää, nuudelia, riisiä, kananmunaa,... Söimme kunnolla odottaessamme opastamme. 

Vuorelle nousu alkakoon!

Kuin kotoa heräisi kun oli tuttu hostellihuone! Ei tuntunut 5:20 herätyskään niin pahalta.  Hipsimme syömään aamupalaa ja valmistauduimme henkisesti vuoren valloittamiseen.
Minibussi haki meidät 6:10 hostellin edestä. Jätimme rinkat hostellille säilöön, ettei tarvitsisi niiden kanssa sitten vuorella hösätä.
Kyytiin tuli pitkin matkaa vielä 5 kiipeejää ja bussimatka kesti n. 2,5 tuntia. Mt. Kinabalu läheni koko ajan, mutta vaikka se oli niin lähellä pitkän aikaa, kesti sen juurelle mutkaista vuoristotietä melko kauan. Ehdimme nähdä vuoren huipun joka vinkkelistä kierrellessämme.

Kaunista.

Orang Utan - Lumoavat orangit

Aikainen kongin kolke vei meidät kohti seikkailua joella. Ulkona oli vielä hämärää, melko viileää ja joki oli kauniin usvan peitossa. Vaatteemmekin olivat yön aikana ehtineet kuivua, joten pääsimme istumaan pehmeille veneen tyynyille lämpimissä, kuivissa vaatteissa.

Kinabatangan - Apinoiden planeetta

Ei pitäisi koskaan unohtaa herätystä päälle puhelimeen. Etenkään, kun nyt olisi saanut kerrankin nukkua pitkään. Yö oli mennyt yskiessä, joten toisaalta ei siinä kl 6 herätyksessä paljoa menettänyt, väsytti jo muutenkin.
Hostellin aamupala koostui (taas) paahtoleivästä ja kahvista/teestä. Kahvi oli jonkinlaista pussikahvia ja erittäin laihaa. Aamupalan jälkeen jätimme rinkkamme säilytykseen hostellille ja lähdimme etsimään postimerkkejä/postia ja jonkinlaista ruokapaikkaa tai kahvilaa. Sydämeni sulaa respan työntekijöiden mukavuuteen, sillä tällä kertaa mukava kiinalaisnainen yritti ystävällisesti opastaa meidät postille ja tarjoutui myös itse hankkimaan postimerkit ja postittamaan korttimme, jos emme paikkaa löytäisi.

Aamukahveille (vol 2) päädyimme Nak Hotellin viereiseen Tomatoon. Itse join vain kahvin, toisella taisi olla vähän enemmänkin nälkä, toisinsanoen sudennälkä (kolmiovoileipä + nuudeliannos). Aika vierähti nopeasti kummallisia rakennuksia pällistellessä, emmekä jotenkin ehtineetkään postitoimistolle, sillä opastus hostellilta bussipysäkille lähtisi 11:20. Tulikin hieman kiire...

Sandakan

Eiköhän sitä loman jossakin vaiheessa pidä sairastaa. Sukeltelun ja tuulisten veneretkien jälkeen flunssa iski ja kuume nousi. Muutaman päivän päästä täytyisi kiivetä vuorelle, joten ei olisi varaa sairastella (sen verran tyyris reissu kyseessä). Onneksi Sandakan oli mukavan pieni, eikä mikään kummoinen kaupunki, joten sitä viitsi jäädä lepäämään. Siisti kaupunki tosin, paljon enemmän kiinalaisasutusta kuin Sempornassa, mikä hehkui kaupungin ilmapiiristä.

Sipadan

Mikä onni, että tultiin tänne!

 Alku ei tosin vaikuttanut kovin lupaavalta. Hostellimme ei itse järjestänyt reissuja Sipadanille, sillä lupajärjestelyt ovat kyseiseen maailmanperintökohteeseen kalliita, joten meidät opastettiin läheiseen hostelliin lähtövalmisteluja varten. Veneen lähtöä edelsi varsinainen häslinki. Ungle Chang's ei vaikuttanut lupaavalta, kaikki vetäjät hössöttivät, poukkoilivat edestakaisin, eikä apua välineiden valitsemiseen (tai niiden löytämiseen) saanut millään töykeiltä ja stressaantuneilta työntekijöiltä. Australialainen ystävättäremme oli hermorauniona, kun yritti selvittää mistä löytäisi sukellusvälineensä. Onneksi meillä snorklaajilla oli hieman helpompaa. Suosittelen kuitenkin kaikkien tarvittavien varusteiden mukaan ottamista omalta hostellilta tai vähintään tarkastamaan niiden kunnon ja sopivuuden hyvissä ajoin, niin säästyy stressaamiselta ja kommelluksilta. Toisin kuin me.

Pääsimme vihdoin suuntaamaan kohti Sipadania. Saarelle päästyämme meidän piti kirjata itsemme jonkinlaiseen rekisteriin ja sitten ei kun sukeltelemaan!

Kapalai - Lomakohde riutalla

Aamun ensimmäinen sukellus starttasi kl 9 ja suuntana oli Kapalai, rikkaiden turistien asuttama riutta, jonka korallit olivat kuulemma loistokkaampia kuin Mabulilla.

Retkellä meitä oli meidän lisäksi vain australialainen laitesukeltaja ohjaajineen. Venematka kesti hieman pidempään, oli melko viileää ja pilvistä. Itse saarta ei näkynyt (vai oliko sitä edes ollenkaan), mutta paalujen päälle rakennettuja mökkejä oli röykkiöittäin. Chaletteja koko resort. Huhujen mukaan huoneen hinta yöltä on yli 600$ eli aika rikasta väkeä luvassa.

Slummista paratiisiin

Sempornassa aamu alkoi sarastaa, kun kävelimme kohti Dragon Inn R3:sta. Onneksi liikkeellä ei vielä ollut paljoa tuijottelevia ihmisiä. Puikkelehdimme ohi pursuavien roskakasojen kohti lähtölaituria. Olimme ensimmäiset ja ainoat matkatoimistolla ja odotellessamme venettä meille tarjoiltiin kahvia. Toimiston pöydällä oli hellyyttäviä kissanpentuja, jotka nukkuivat kerässä toisiaan vasten. Suloista.

Toimistotäti saapui paikalle ja saimme koko paketti maksettua. Piti vielä vapauttaa kaikki työntekijät ja muut vastuusta (jos nyt vaikka hukutaan tai meidät kaapataan tai kuollaan tai...) allekirjoittamalla pitkä lomake, mutta kai sitä on matkavakuutus kunnossa. Kun muodollisuudet oli hoidettu, mies pakkasi rinkkamme veneeseen ja lähdimme kohti Mabulia. Aurinko paistoi ja vesi kimmelsi. 

Semporna

Semporna. Semporna...

No ei mikään erityisen hieno kaupunki mielestäni. Matka tosin oli hurja. Tawausta Sempornaan kesti yllättävän kauan aikaa. Palmuja näimme kyllästymiseen asti ja päätön minibussin kuskimme piti meitä jännityksessä hurjilla mutkaohituksillaan. Jokien varsilla oli tulvinut niin, että joidenkin autot olivat jumittuneet pihaan. Lienee yleistä näillä alueilla, kun sataakin välillä kuin... saavista kaatamalla. Kun pääsimme lähemmäs rantaa, näimme mangrovemetsää - juuristot täynnä roskaa. Roskaaminen on selvästi muuallakin Borneossa kuin vain Kota Kinabalussa ongelma.

Heihei jälleen, KK

Istumme nyt KK:n terminal ykkösessä odottaen Tawaun lentoa. Aamu oli taas kerran varsinaista hulabaloota. Heräsin yöllä luullen jo aamun koittaneen, mutta onneksi nukahdin pian uudelleen.
Kun aamu sitten oikeasti koitti, kävimme alakerrassa mukavan respamiehen puheilla ja varasimme Sandakaniin retken Kinabatangan-joelle, sillä innostuimme japanilaisten puheista ja hei, jokiajelua sademetsässä mahdollisuutena nähdä apinoita ja muita vapaana luonnossa. Tyyris se kyllä oli, 730RM maksoimme, vaikka respastakin sanottiin Sandakanista varmasti saavan halvemmalla.

Halusimme kuitenkin varmistaa, että pääsemme, sillä aikataulumme kun ei hirveästi jousta enää loppumatkassa. Rahannostoreissulla kävimme tiputtamassa osan postikorteista postiin ja ehdimme juuri ennen taksia takaisin hostellille maksamaan jokisafarimme. Aamupalaksi "maistuivat" jälleen valkoinen paahtoleipä ja sitruunavoi. Onneksi meillä oli rambutan-hedelmiä.

Signal Hill

Tapasimme taas rakkaat ystävämme Japanista. "Team Japan" oli juuri saapunut sukellukselta ja näköalapaikalle kapuaminen taisi olla melko raskasta sen jälkeen. Me olimme saapuneet jo aikaisemmin ja matkalla näimme tietä ylittämässä yhden ja puissa lisää APINOITA! Makakeja mitä luultavimmin, ja erittäin läheltä, tien toiselta puolen! Siellä ne istuskelivat ja kiipeilivät oksistossa.

Odotellessamme joimme melko omituisen makuista limpparia ja söin lehmätäpläistä jäätelöä. Mmmmm.

Hyvää uutta vuotta!

Eilen juhlistimme vuoden vaihdetta muun juhlakansan kanssa Jalan Gayalla. Siellä oli prameet konsertit ja koomikkoja lavalla, hienot ilotulitukset ja muuta, mutta yleisö ei oikein syttynyt. Etenkään japanilaisen ystävättäremme tanssahduksille ja hurrauksille. Ei taida olla tapana ainakaan tällä kadulla fiilistellä musiikin tahtiin, sen verran tuimia katseita saimme. Muutama esiintyjä osasi yllättää, asustuksesta olisi voinut luulla seuraavan numeron olevan räppiä tai muuta, mutta jätkä alkoikin laulaa paikallista iskelmää. Kyllä meillä oli hauskaa! Team Japan kuitenkin palasi melko aikaisin hostellilleen lataamaan akkuja seuraavan päivän scuba divingia varten. Siinä vasta aktiivinen parivaljakko.